• Kirjapinkka-blogi
• 08.02.2011 00:00

Collins, J. (2009) HOW THE MIGHTY FALL - And Why Some Companies Never Give In (HarperCollins, New York, NY)

Ensin tuli Built to Last (1994, suomennos Pysy parhaana, 2004). Sitä seurasi Good to Great (2001, suomennos Hyvästä paras, 2001). Nyt on vuorossa How the Mighty Fall (2009, suomennettuna Parhaasta pohjalle – vai vahvana eteenpäin? Talentum Media, 2010). ”Pysy parhaana” käsitteli 18 yritystä, joita Collins (ja Jerry Porras) kutsui(vat) visionäärisiksi ja joilla oli kullakin yli sadan vuoden historia. ”Hyvästä paras” –kirjassa jo kerrottiin, että osa noista yrityksistä – vaikka olivatkin poikkeuksellisia yrityksiä – oli jo kadottanut asemansa. ”Hyvästä paras” toteaa lähtökohtanaan, että hyvä on parhaan vihollinen. Ylivertaisuutta on vähän, koska valtaosa yrityksistä ei kehity koskaan parhaaksi, sillä kun niistä kehittyy hyviä, se riittää niille. Jos Collinsin kirjoja haluaa arvottaa jonkinlaiseen paremmuusjärjestykseen, juuri ”Hyvästä paras” on mielestäni yli muiden. Jo ihan senkin takia, että siinä kehitetään mallia kuvaamaan hyvästä parhaaksi kehittymisen prosessia..

Viime aikojen taloudellisen murroksen yksi raju ilmentymä on arvostettujen suuryritysten kaatuminen. Sen myötä joukko kysymyksiä alkoi askarruttaa Collinsia: Miten suuryritykset kriisiytyvät? Voiko uhkaavan kaatumisen tunnistaa ajoissa ja estää? Milloin kriisi muuttuu väistämättömäksi ja korjaamattomaksi? Miten suuryritys johdetaan kriisistä uuteen nousuun? How the Mighty Fall pohtii näitä perustavia kysymyksiä ja lähtee siitä, että taantumisen torjuminen on mahdollista ja opittavissa. Kun kaksi aikaisempaa teosta kysyivät, mikä niissä esitetyille menestyjille on yhteistä, nyt näkökulma on toinen: Mikä on yhteistä kaikille näille ”kaatujille?”

Alamäki koostuu Collinsin mukaan viidestä vaiheesta seuraavasti:

1. menestyksen synnyttämä ylimielisyys (Hubris Born of Success),
2. epäjohdonmukaiset kasvupyrkimykset (Undisciplined Pursuit of More),
3. riskien ja vaaran merkkien kieltäminen (Denial of Risk and Peril),
4. pelastuksen etsiminen (Grasping for Salvation), ja
5. merkityksettömäksi vaipuminen tai kuolema (Capitulation to Irrelevance or Death).

Kiinnostavaa on, että yksi pysyvän menestyksen avaimista on siinä, että ymmärrämme kuinka asema voidaan menettää. Useimmat yritykset kompastelevat jossakin vaiheessa, mutta Collinsin viesti on se, että tuo kompurointi on useimmiten itse aiheutettua, ja että myös toipuminen on suurelta osin yrityksen omassa kontrollissa. Mikäli asioihin puututaan oikealla tavalla, viides vaihe kääntyy toipumisen ja uudistumisen vaiheeksi. – Mielenkiintoinen yksityiskohta on sekin, että vain yksi yritys kuoli, koska se piti liian pitkään kiinni ydinosaamisestaan. Se, että jokin tuote tai palvelu muuttuisi tarpeettomaksi, ei tätä yhtä esimerkkiä (Zenith) lukuun ottamatta ollut kaatumisen syy.

Valtaosan kirjasta muodostavat kutakin vaihetta kuvaavat esimerkit, ja siten kirja on mukavan helppolukuinen. Tässä yhteydessä en noihin esimerkkeihin kajoa: varsinkin vaiheiden englanninkieliset nimitykset ovat varsin kuvaavia. Sinällään kirja on Collinsin tuotannosta varmasti kevyin, voisi jopa sanoa että kevyimmin eväin tehty, mutta yhden tärkeän annin siihen tuo liitteissä esitetty kytkentä Collinsin aikaisempiin käsitteisiin.[1] ”Hyvästä paras” loi niistä kolme ensimmäistä:

1. kurinalaiset ihmiset (johon liittyvät 5. tason johtajuus ja ”ensin kuka, sitten mitä”),
2. kurinalainen ajattelu (tosiasioiden kohtaaminen ja siilikonsepti),
3. kurinalainen toiminta (järjestyksen kulttuuri, disipliini, sekä ”vauhtipyörä”).

Neljäs käsite tulee Collinsin ja Jerry Porrasin ”Tehty kestämään” –kirjasta:

4. suuruuden rakentaminen kestäväksi (kellonrakentaminen, ei ajan kertominen, sekä ytimen säilyttäminen / kehitykseen kannustaminen).

”Näillä palikoilla pelaaminen” yhdessä riskien tunnistamisen ja hallinnan kanssa tarjoaa ajattelulle mielenkiintoisen kehikon, samalla kun kirjan esimerkkien pohdiskelu (kenties) johtaa kysymään: ”Näkyykö minun toiminnassani / meidän toiminnassamme tällaisia piirteitä? Ja jos näkyy, mitä pitäisi tehdä?”