• Kirjapinkka-blogi
• 06.04.2011 00:00

Kay, J. (2010) OBLIQUITY – Why Our Goals Are Best Achieved Indirectly (Profile Books, London)

John Kayn pieni kirja epäsuoran strategian hyödyntämisestä tavoitteiden saavuttamiseksi kertoo, miksi kannattavimmat yritykset eivät aina ole kaikkein tuottosuuntautuneimpia, miksi rikkaimmat ihmiset eivät ole kaikkein materialistisimpia tai onnellisimmat niitä, jotka juoksevat eniten onnellisuuden perässä.

Kirja alkaa mielenkiintoisella havainnolla, jota Kay kutsuu Franklinin gambiitiksi lainaten Benjamin Franklinin sanoja:

Kuinka kätevää onkaan olla järkiolento, sillä se mahdollistaa perustelun löytämisen tai keksimisen sille, mitä ikinä mieleen juolahtaakin tehdä…

Kay toimi toistakymmentä vuotta talouskonsulttina, ja havaitsi tuona aikana, että asiakkaat eivät käyttäneet (kuten he itsekään eivät käyttäneet) luomiaan [tehokkaita] malleja päätöksentekoon, vaan jo tehtyjen päätösten perusteluun joko sisäisesti tai ulkoisesti! Tämä johti Kayn pohdiskelemaan rationaliteetin käsitettä: ehkä asiakkaat eivät olekaan tyhmiä (kun eivät käytä hyviä malleja), ehkä vika ei olekaan maailmassa, jossa elämme, vaan meidän tulisikin ryhtyä ajattelemaan eri tavalla sitä, miten päätöksiä teemme. Ehkä täytyisi tunnistaa niin ubiikki (so. läsnäolo kaikkialla) kuin välillinen tai epäsuorakin (so. obliquity). Kayn mukaan kyse on prosessista, jossa monimutkaisia päämääriä saavutetaan epäsuoria reittejä pitkin.

Yleisesti ottaen valittaessa epäsuoria lähestymistapoja ensinnäkin tunnustetaan, että monimutkaiset tavoitteet ovat yleensä epätäsmällisesti määriteltyjä ja ne sisältävät monia elementtejä, jotka eivät ole keskenään vertailukelpoisia tai yhteensopivia. Opimme näiden elementtien luonteesta ja keinoista, joilla näiden osalta saavutetaan tuloksia, kokeilemisen ja löytämisen prosessissa, pitkin matkaa. Hyvän vertauskuvan tarjoaa vaikkapa kodin rakentaminen: suunnitelmat elävät koko ajan, huomataan yksityiskohtia, joita hienosäädetään ja muokataan. Ja kun koti on valmis, ja sitä ryhdytään kalustamaan, sama ”säätämisen prosessi” jatkuu edelleen, ja vasta asumisen myötä päädytään tiettyihin funktionaalisiin ratkaisuihin.

Kay ottaa esimerkeiksi kannattavuuden, varakkuuden ja onnellisuuden kunkin omassa pienessä luvussaan – näistä ei tässä yhteydessä sen enempää. Mutta mielenkiintoinen ulottuvuus avautuu tavoitteiden, päämäärien ja toimintojen pohdiskelusta eri tasoilla. Kay lainaa Daniel Nettlen[1] työtä: Nettle ehdottaa, että onnellisuutta voidaan tarkastella kolmella eri tasolla. Alimman tai perustason muodostavat hetkelliset tuntemukset, jotka saavat meidät kokemaan onnellisuutta (kuten seksi tai kaunis auringonlasku). Välitason onnellisuus liittyy enemmänkin mielentilaan kuin fyysiseen tuntemukseen: koemme tyytyväisyyttä tai hyvinvointia. Eudaimonia on sana, jolla kuvataan korkeimman tason onnellisuutta: kyse on elämänlaadusta, kukoistamisesta ja yksilön potentiaalin toteutumisesta. Alimman tason tavoitteita kuvaavia sanoja ovat mm. mielihyvä, tehokkuus ja palkkio. Keskitasolla käytämme esimerkiksi sanoja vauraus ja hyvinvointi. Korkeimman tason tavoitteiden saavuttamiseen liittyvät sanat täyttymys, erinomaisuus, hyvyys. Sinällään on mielenkiintoista, että korkeimman tason tavoitteet ovat usein väljiä ja vaikeasti mitattavia – joskaan tämä ei tarkoita, etteikö olisi aivan selvää, onko nämä tavoitteet saavutettu vai ei.

Toisen mielenkiintoisen näköalan Kay tarjoaa viittaamalla Charles Lindblomin artikkeliin The Science of Muddling Through.[2] Lindblom tunnetaan inkrementalismin puolestapuhujana, ja muddling through tarkoittaakin nykytilasta lähtevää pienin askelin tapahtuvaa rakentamista. Vaikka sana (muddle) viittaakin tohelointiin tai onnistumiseen vailla kunnon työvälineitä, kyse ei ole intuitiivisesta, jäsentymättömästä päätöksenteosta, vaan kurinalaisesta ja järjestelmällisestä prosessista, johon liittyy jatkuvaa improvisointia ja kaikkien kolmen tason tavoitteiden kombinointia. Kaikkia mahdollisia vaihtoehtoja ei myöskään analysoida, vaan edetään toisiaan seuraavien vertailujen avulla.

Epäsuoraan ongelmanratkaisuun liittyy pluralismi: korkean tason tavoitteisiin on yleensä useita erilaisia mahdollisuuksia määritellä ”hyvä tulos”. Samoin siihen kytkeytyy myös eri tahojen vuorovaikutus, tilanteen määrittelyn epätäydellisyys ja ongelman monimutkaisuus. Usein ei myöskään ole kyse taidoista, joiden avulla jokin tulos saavutetaan, vaikka niin luulemmekin. Asiat tapahtuvat monesti ”kaikesta yrittämisestämme huolimatta”, kuten aikanaan myös omassa työssäni sosiaalitoimessa havaitsin: asiakas selvisi kaikesta tuestamme huolimatta, toimintamme itse asiassa pahensi hänen tilannettaan.[3] Nassim Nicholas Taleb[4] kuvaa, kuinka ihmiset tulevat kerta toisensa jälkeen liike-elämässä ja rahoituksessa ”sattuman hämäämiksi”, päätellen että menestyminen johtuu heidän taidoistaan, vaikka ei ole minkäänlaista tilastollista analyysia tai keskustelua, joka toisi tähän päätelmään evidenssiä.

Näyttää siltä, että menestyksellisessä ongelmanratkaisussa on kyse kyvystämme tulkita ja uudelleentulkita korkean tason tavoitteitamme. Lähestymistapamme on iteratiivinen ja mukautuva. Mielenkiintoista on myös se, että eri ihmiset päätyvät erilaisiin arvioihin. Näin ei käy pelkästään siitä syystä, että heillä on erilaiset päämäärät, vaan myös siksi, että he havaitsevat erilaisia optioita, valitsevat erilaista informaatiota ja hyödyntävät tuota informaatiota erilaisilla tavoilla. Epävarmassa maailmassa hyvä päätös ei välttämättä johda hyvään lopputulokseen – eikä hyvä lopputulos johdu välttämättä hyvästä päätöksestä tai kyvykkäästä päätöksentekijästä. Itse asiassa parhaan ratkaisun käsite itsessään saattaa olla virheellinen, väittää Kay.

Käytännön ohjeeksi tilanteeseen, joka koetaan vaikeaksi, Kay antaa seuraavan: tee jotakin. Kannattaa valita jokin pieni komponentti, joka näyttää kokonaisuuden kannalta relevantilta, ja ryhdy työstämään sitä. Lähesty kokonaisuutta ”vinosta kulmasta”.

Kirjan takakannessa suositellaan: Lue tämä kirja huviksesi ja epäsuorasti saat korvaamattoman arvokkaita näköaloja siihen, kuinka menestykselliset päätökset tehdään. Näin minäkin suosittelen: lue todella huviksesi, koska kirja koostuu lyhyistä mutta puhuttelevista luvuista, ja aina kun tavoitat jotakin kiinnostavaa, lähde syventämään sitä – siitä syntyy todella vahvoja oivalluksia, joita voit hyödyntää niin työssäsi kuin elämässäsikin.