• Kirjapinkka-blogi
• 05.04.2011 00:00

May, M.E. (2011) THE SHIBUMI STRATEGY: A Powerful Way to Create Meaningful Change [a personal leadership fable] (Jossey-Bass, San Francisco, CA.)

The Shibumi Strategy on Mayn kolmas kirja, aikaisemmat olivat In Pursuit of Elegance: Why the Best Ideas Have Something Missing (2009) ja The Elegant Solution: Toyota´s Formula for Mastering Innovations (2007)[1]. The Shibumi Strategy on fiktiivinen kuvaus yllättävästä elämänmuutoksesta, joka saattaa kohdata meistä ketä tahansa, ja jonka haltuunotossa May hyödyntää zen-buddhalaisia periaatteita. Tätä ei toki kannata säikähtää, vaikka lukija ei olisikaan ”zen- tai pehmotyyppinen”: käsitteet ovat sovellettavissa vaivattomasti ”kovaan bisnekseenkin”, jos kohta ne vaativat syventämistä enemmänkin kuin mitä tässä kirjassa tehdään. Mutta erinomaisen alustan ne tarjoavat, juuri sopivassa määrin ja tarinankerronnan avulla avattuina.

Tarinan päähenkilö on Andy Harmon, nelikymppinen perheellinen mies, joka huomaa yht’äkkiä olevansa työtön Twin Fallsissa, yhden (ison) yrityksen – Mega Box Electronics – kaupungissa. Andy joutuu pohtimaan muuttoa työn perässä toisaalle tai pysymistä paikkakunnalla ja minkä tahansa työn vastaanottamista. Niin tai näin, tilanne on haasteellinen. Andy päättää pysyä paikkakunnalla ja pestautuu paikallisen autokauppiaan palvelukseen. Samalla Andy sukeltaa prosessiin, joka osoittautuu lopulta, erilaisten vaikeuksien kautta ja uuden ajattelutavan oppimisen myötä menestykselliseksi.

– Yksityiskohdat tarinasta jätän luettavaksesi, tarina on aivan tarinanakin kiehtova, ja siihen on varmasti helppo samastua.

Työpöydälläni on tätä kirjoittaessani toinen samantyyppinen kirja, Seth Godinin The Dip: A Little Book That Teaches You When to Quit (and When to Stick) (Portfolio, 2007), johon olen viitannut lyhyesti vuosi sitten Tribes –kirjasta kirjoittamassani kirjapinkan artikkelissa. Myös The Dip käsittelee takaiskujen, viiveiden, turhautumisten ja tulikokeiden kohtaamista. – Sanan dip voisi kääntää kuvaannollisesti vaikka romahdukseksi: jokainen uusi projekti alkaa innostuksella ja tietyllä hauskuudellakin, muuttuu sitten kovemmaksi ja vähemmän hauskaksi kunnes tavoittaa pohjalukeman ja iskee tosi rajusti. Godinin mukaan voittajat lopettavat touhun kesken nopeasti, usein ja ilman syyllisyyttä – kunnes sitoutuvat voittamaan oikeaksi kokemansa romahduksen, jossa he eivät koskaan suostu antamaan periksi. Väliaikainen takaisku luo ”totuuden hetken”, jossa täytyy tunnistaa ”oikea suunta” ja ”väärä suunta” ja toimia sen mukaisesti.

May tuo päähenkilön rinnalle eräänlaisen coachin, japanilaissyntyisen Mariko Tanaka Simpsonin, joka on kamppailulajien opettaja, ja jonka kautta sekä Daruma –nukke[2] että zen –käsitteistö on luontevaa tuoda tarinaan mukaan. May itse asiassa käyttää japanilaisia termejä varsin tehokkaasti, onhan hänellä todella vahva pohja kaizen –ajatteluun yleensäkin toimittuaan yli 8 vuotta Toyota-yliopiston neuvonantajana.

Tässä yhteydessä kuvaan lyhyesti keskeiset käsitteet, en niihin kytkeytyvää tarinaa. Lisää käsitteitä, jotka liittyvät ensisijaisesti luovuuteen, kuvataan yhden luvun sisällä: löydät ne laajemmin esiteltyinä Mayn pamfletista.[3]

Shibumi on käsite, joka on esiintynyt muutaman kerran kirjallisuudessa. James Michener käytti sitä kirjassaan Iberia (1968), Soetsu Yanagi kytki sen taiteen maailmaan kirjassaan The Unknown Craftsman (1972) ja onpa se jännitysromaanin nimenäkin (Trevanian, 1979). Sanaa on mahdotonta kääntää yksiselitteisesti englanniksi (tai suomeksikaan), mutta sitä kuvaavat esimerkiksi sanonnat

• elegantti yksinkertaisuus
• vaivaton tehokkuus
• vaatimaton (tai vähättelevä) erinomaisuus
• kaunis epätäydellisyys

Trevanian (1979) toteaa, että shibumi liittyy pitkälle jalostuneeseen tai hienostuneeseen elementtiin, joka piilee arkipäiväisten asioiden pinnan alla…

Kiki on sana, joka tarkoittaa kriisiä. Merkityksellistä tässä yhteydessä on se, että tuo sana koostuu kahdesta merkistä, joista toinen tarkoittaa vaaraa ja toinen mahdollisuutta. Kriisissä on siis aina mahdollisuus johonkin uuteen.

Kata on muodollinen liikesarja, joka muodostaa hallinnan perustan. Kun näistä liikkeistä tulee yhtä luonnollinen ja sujuva toimintatapa kuin vaikkapa polkupyörällä ajaminen, kun niistä tulee automaattisia, ne muodostavat olemisemme ja tekemisemme ”toisen luonnon”. Tällöin voimme toimia refleksiivisesti, luovasti, improvisoiden tarvittaessa ja keskittyä tekniikan asemesta strategiaan.

Kaizen on kolmas tärkeä ”k-sana” ja epäilemättä tutuin näistä. Se koostuu kahdesta merkistä, jotka tarkoittavat muutosta (kai) ja paremmin (zen); kaizen on prosessi, jota voisi kuvata vaikka sanoilla jatkuva pienten parannusten polku.

Hoshin kanri on seuraava kirjassa esiintyvä käsite. Hoshin tarkoittaa kohdetta tai suuntaa, jopa suunnitelmaa. Kanri tarkoittaa hallintoa tai johtamista, jopa kontrollia. Kyse on eri tasoisten tavoitteiden linjaamisesta, strategian kohdistamisesta siten, että toiminnot ovat yhdensuuntaisia ja toisiaan tukevia.

Genchi genbutsu on sanamukaisesti katso, näe. Kyse on siis havainnoinnista. Ennen suunnittelua on hyvä tarkastella, missä maailmassa liikutaan.

Hansei on käsite, jota länsimaalainen ole juurikaan omaksunut. Sana tarkoittaa reflektiota, pohdiskelua, tai pikemminkin introspektiota, sisälle katsomista. Meille on tyypillistä juhlia menestystä tai kritisoida epäonnistumista tarkastellen vain lopputulosta. Hansei on prosessin arvioimista riippumatta siitä, millainen lopputulos on ollut. Yhdysvaltain armeijalla on käytössä vastaava prosessi, AAR eli after-action review. Pelkistetysti on kyse kolmesta kysymyksestä, jotka aina esitetään:

1. Mitä oletimme tapahtuvaksi?
2. Mitä todella tapahtui?
3. Miksi näiden välillä on ero? – Olettaen, että sellainen on.

Totesin edellä, että kirjan yhdessä luvussa esitellään tiiviisti zen-filosofian seitsemän periaatetta. Niihin kytketään Mayn pamfletissa (ks. alaviite 3) myös luovaan työhön liittyvät käytännön ohjeet. Kirjassa nämä jäävät turhankin vähälle huomiolle, joten liitän ne kuitenkin tähän yhteyteen, mutta suosittelen lukemaan vähintäänkin nuo pamfletit – mieluimmin nuo Mayn kirjat kokonaankin.

Koko (vaatimattomuus, kieltäymys, niukkuus)

• Pidättäydy lisäämästä mitään sellaista, mikä ei ole ehdottoman välttämätöntä.
• vrt. Apple iPod

Kanso (yksinkertaisuus)

• Eliminoi kaikki, millä ei ole merkitystä, luodaksesi tilaa sellaiselle, jolla on merkitystä.
• vrt. Flip videokamera

Shizen (luonnollisuus)

• Ennen kuin toimit, havainnoi luonnollisesti esiintyviä toimintamalleja ja rytmejä, ja rakenna ideasi niiden kanssa yhteensopiviksi.
• vrt. Hans Modermann, jaetut tilat

Yugen (hienovaraisuus)

• Jätä jotakin mielikuvitukselle rajoittamalla informaation määrää.
• vrt. Mona Lisa, joka näyttää erilaiselta joka kerta kun sitä katsotaan. Syynä on se, että Leonardo tietoisesti jätti hänen silmänsä ja suunsa (kaksi ihmiskasvojen ilmaisevinta kohtaa) epätarkoiksi, jolloin Mona Lisa on moniselitteinen, epäselvä ja epävarma.

Fukinsei (epätäydellisyys, epäsymmetrisyys)

• Taustalle sopii hienosti lainaus Antoine de Saint Exuperyltä: Täydellisyyttä ei saavuteta sillä, että ei ole enää mitään lisättävää, vaan kun ei ole enää mitään poisotettavaa.
• Arvosta luonnollista epätäydellisyyttä – jätä ovi avoimeksi, jotta toiset voivat osallistua yhdessä luomiseen (co-creation).
• vrt. sudoku –tehtävät; myös esimerkiksi Amazon.com, jossa asiakkaat luovat lisäarvoa tuottamalla omaehtoisesti kirja-arvosteluja ja suosituksia.

Seijaku (hiljaisuus, yksinäisyys)

• Opettele hiljentämään mielesi; luo aika ja tila luovalle yksinäisyydelle.
• vrt. retriitit

Datsuzoku (rutiinin murtaminen)

• Lataa luovuuttasi ja energiaasi pitämällä säännöllisesti ”aikalisä” työssäsi jokaisen 90 minuutin jälkeen.
• vrt. Jim Collins: ”Best New Year’s resolution? A stop-doing list.”

Palaan vielä hetkeksi kertomukseen ja päähenkilöön. Hyödyntämällä edellä kuvattuja zen –lähestymistapoja päähenkilömme löytää uuden toimintaympäristön, joka on hänelle luonnollinen ja sopiva. Tähänkin toki löytyy japanilainen käsite: Hirameki! Äkillinen oivallus, läpimurto. Ja siinä mielessä tämä on kiinnostava näkökulma, että ”kun kaikki vain loksahtaa paikoilleen”, sen yleensä tiedämme heti ja vaistonvaraisesti. Kyse on yleensä myös käsitteiden vaihtumisesta, kirjan tarinassa myymisestä palvelemiseen, tai perustavaa laatua olevasta ajattelutavan muutoksesta, joka on vähitellen prosessin myötä rakentunut.

The Shibumi Strategy on kuvaus merkityksellisen muutoksen rakentamisesta. Coachingissa on kyse juuri samasta asiasta: kuinka asiakkaamme löytää sellaisen tien, joka antaa hänelle merkityksellisyyden tunteen? Uusi tutkimus valottaa tätä prosessia niin aivotutkimuksen kuin psykoterapiankin näkökulmista[4] ja on mielenkiintoista nähdä, että länsimainen ajattelu tässä suhteessa ei ole lainkaan ristiriidassa The Shibumi Strategyn kanssa.

The Shibumi Strategy on näennäisen helppo kirja, faabeli itsensä johtamisesta, mutta se antaa valtavasti rakennusaineita henkilökohtaiseen kehittymiseen, jos lukija niin haluaa.