• Kirjapinkka-blogi
• 16.05.2011 00:00

Arden, P. (2003) It's Not How Good You Are, It's How Good You Want To Be - the world's best-selling book. (Phaidon, London) on mukava kokoelma erilaisia lainauksia, anekdootteja, faktoja ja havaintoja, ”purkitettuina” pieniin paketteihin. Kirjaa voisi tietysti pitää myös eklektisenä silppusäkkinä, mutta kyllä siellä tietty ”punainen lanka” on. Jostakin syystä mieleeni tuli tästä kirjasta myös jo klassikoksi luokiteltava Yoshida Kenkôn ”Joutilaan mietteitä”. Kevyttä lukemista, jonka äärellä voi pysähtyä pohdiskelemaan yksittäisiä näkökulmia.

Alaotsikko mahtaa olla hieman liioittelua – tuskin tämä kirja on maailman parhaiten myyty, olkoonkin että siitä on otettu useita uusintapainoksia. Mutta kenties se sopii Saatchi & Saatchin pitkäaikaiselle mainostoimistomiehelle, jota ei ainakaan turhasta vaatimattomuudesta voi syyttää…

Tietyllä tavalla kirja johdattelee miettimään asioita samansuuntaisesti kuin Marshall Goldsmithin What Got You Here Won’t Get You There (2007) tai David Petersonin ja Jennifer Millierin (2007) artikkeli The Alchemy of Coaching: You´re Good, Jennifer, but You Could Be Really Good.[1] Voisi siis hyvin sanoa, että kirja on osoitettu kaikille niille, jotka haluavat tulla todella hyviksi (siinä mitä ovat tai tekevät).

Heitän tähän esimerkin yhden sivuaukeaman täyttävistä kahdesta lauseesta:

Visiosi siitä, missä tai kuka haluat olla, on suurin pääomasi.

Ilman tavoitetta on vaikeaa arvioida missä olet menossa.

Toinen vastaavanlainen pohdinnan aihe on ”panttaaminen”. Niin kauan kuin pidät kaiken itselläsi (olipa tämä mitä tahansa resursseja, mutta tietysti ennen muuta tietoa), on helppo tyytyä siihen, mitä tällä hetkellä on.

Kun annat kaiken pois, sinulle ei jää mitään. Silloin sinun on pakko katsoa, tulla tietoiseksi, uudistua.

Edelleen:

Jos et pysty ratkaisemaan ongelmaa, se johtuu siitä, että pelaat sääntöjen mukaan.

Mielestäni on mielenkiintoista havaita, että kun olemme oikeassa, se perustuu tietoomme ja kokemukseemme ja on useimmiten todistettavissa. Mutta tieto perustuu menneeseen – ja on sen vuoksi turvallistakin. Samalla se on vanhentunutta ja vastakohta originaalille. Tässä mielessä kokemus on luovuuden vastakohta. Ja luovuus taas usein sitä, että muutetaan sääntöjä (ks. liite).

Vielä yksi kiinnostava havainto. Mainostoimistoihmiset liikkuvat mainostoimistoihmisten piirissä. Kuka tahansa heistä osaa kertoa, kuka oli Volkkarin legendaarisen Think Small -mainoksen AD:

Mutta Kansallisoopperan johtajan nimeä he tuskin muistavat. On tärkeää tulla ulos omasta lokerosta, hakea vaikutteita ulkopuolelta, jotta löytyisi uusia näköaloja. Jos pitää paikkansa, että 90% työn inspiraatiosta tulee toisista mainoksista, ollaan liian paljon tekemisissä samanlaisen kanssa. Toisaalta, näyttää myös siltä, että MBA –opiskelijat lukevat 90%:sesti samat kirjat – ja tarjoavat samoja ajatuksia toinen toisensa jälkeen.

Yhtä kaikki, Ardenin kirjaa on mukava pohdiskella, ja kun tämän ensimmäisen on lukenut, voisi olla hyödyllistä vilkaista seuraavaakin:

(Portfolio Penguin, 2006).

LIITE    Kuudentoista pisteen tehtävä.

Kuudentoista pisteen tehtävän ideana on lävistää kaikki 16 pistettä kuudella suoralla viivalla nostamatta kynää paperista. Muita rajoituksia ei ole. Uusi viiva alkaa aina, kun suunta vaihtuu. Ongelmaa pyritään yleensä ratkaisemaan ”kuvitellun neliön” sisällä, ikään kuin nuo 16 pistettä muodostaisivat neliön. Ratkaisu perusmuodossaan edellyttää ”kuviteltujen rajojen ulkopuolelle” menemistä.

Mutta entäpä jos ratkaisumme olisi epäortodoksisempi?

Pari mahdollisuutta.

(1) otetaan niin leveä kynä, että yhdellä viivalla tulevat lävistetyiksi kaikki pisteet; tai

(2) taitetaan alla oleva paperi siten, että jokainen pisterivi (vaakaan tai pystyyn) sattuu taitokseen, ja vedetään viiva sitten taitosta pitkin…

Yhtä lailla voisimme kysyä, kuinka palvelumme voidaan rakentaa siten, että yhden kokonaisuuden alle mahtuvat kaikki osa-alueet (1), tai kuinka voisimme muuttaa palvelumme alustaa virtaviivaistaaksemme yksittäiset komponentit (2).