• Kirjapinkka-blogi
• 17.11.2009 00:00

Citrin, J.M. & Smith, R.A. (2003) THE 5 PATTERNS OF EXTRAORDINARY CAREERS: The Guide for Achieving Success and Satisfaction (Crown Business, New York, NY)

The 5 Patterns of Extraordinary Careers nostaa esiin viisi tapaa, joilla urakehitystään voi edistää. Nuo tavat ovat

1. Oman arvon tunteminen
2. Hyväntahtoinen johtajuus
3. Luvan kysymisen ohittaminen
4. Erottautuminen hallitsemalla 20/80 –periaatteella omaa suoritustasoa
5. Oikeiden valintojen tekeminen (vahvuudet, innostukset ja ihmiset).

Tässä yhteydessä paneudun hieman enemmän vain tuohon ensimmäiseen kohtaan, oman arvon tuntemiseen, ja sivuan muita kohtia vain lyhyesti.

Yksi tapa määritellä oma arvonsa työmarkkinoilla olisi laskea yhteen palkka ja muut kompensaatiot, ja näin määrittää rahallinen arvonsa työmarkkinoilla. Mutta tämä olisi harhaanjohtavaa, sillä se antaa arvon vain tiettynä hetkenä (nyt), eikä ota huomioon muutoksen virtaa. Samalla jäävät huomiotta myös makrotason tekijät: demografinen kokonaisuus, markkinatilanne, yritysten arvostusten heilahtelu ja inhimillinen pääoma yleensäkin.

Toki lähtökohtana ovat henkilökohtaiset ominaisuutesi: lahjakkuutesi, älykkyytesi, johtajaominaisuutesi, sosiaaliset taitosi, kunnianhimosi ja niin edelleen… Samoin on tärkeää hahmottaa, mitä teet todella hyvin – ja sijoittaa energia tämän tekemiseen (edellyttäen, että sillä on kysyntää). Mutta myös se on tärkeää, millaisessa maailmassa uraasi luot. Oletko uraasi ajatellen sopivan ikäinen, kuinka paljon on samanikäisiä (tai nuorempia tai vanhempia) ammattilaisia, jotka kilpailevat samalla kentällä? Millainen on esimerkiksi koulutuksesi arvostus tällä kentällä – ja miten se on muuttunut tai muuttumassa? Aikanaan merkonomi meni työhön pankinjohtajaksi suoraan koulusta valmistuttuaan – tänään tradenomille tarjotaan useimmiten paikkaa supermarketin kassana. Tämän tyyppiset asiat kuuluvat tuohon demografiseen kokonaisuuteen.

Markkinatilanne liittyy kysyntään ja tarjontaan. Onko ammattitaidollesi kysyntää enemmän kuin on tarjontaa, vai onko osaamisestasi ylitarjontaa? Ja millainen tilanne on muutaman vuoden jänteellä? Markkinatilanteen sisällä on myös yritysten arvostuksen heilahtelu: onko se yritys, jossa nyt työskentelet, arvostettu tänään? Tarjoaako se hyvän ponnahduslaudan urallesi? Hyvä esimerkki takavuosilta tällaisesta yrityksestä meillä oli Nokia. Mikä olisi alallasi se huomisen yritys, joka olisi tuo ponnahduslauta? Tai millaisia riskejä mahdollisesti toimialaasi juuri nyt liittyy?

Oma kysymyksensä on myös se, millä tavoin markkinoilla arvostetaan inhimillistä pääomaa. Mikä on sen arvo verrattuna koviin pääomiin?

Hyväntahtoinen johtajuus tarkoittaa sellaisen työskentely-ympäristön luomista, että parhaat lahjakkuudet haluavat tulla yritykseesi töihin, ja pysyvät myös lojaalina sinulle. Ammattilaiset arvostavat vapautta tehdä niitä asioita joita haluavat: heitä ei tulisi johtaa perinteisellä tavalla, vaan luottaa heille tehtävän suorittamiseen tarvittavat resurssit ja tiedot. Näin johtajalta edellytetään kykyä poikkeuksellisen korkeaan luottamukseen.

Uralla edettäessä joudutaan ottamaan riskejä: joskus pitää kysyä lupa, joskus taas pitää ohittaa luvan kysyminen, ja tehdä ensin ja pyytää lupa vasta jälkikäteen. Citrin ja Smith kuvailevat useita strategioita, joilla lupa voidaan saada joko suoraan tai epäsuorasti. Keinot vaihtelevat vaihtokaupoista ennakkonäyttöihin, liittolaisten hakemisesta uskottavuuden luomiseen ja johtajuuden ottamiseen. Politikoinnista he kuitenkin varoittavat – sillä ei tunnu pitkässä juoksussa olevan suotuisaa vaikutusta.

Mielenkiintoinen on myös 20/80 –periaatteen tarkastelu. Aiheesta on parikin kirjaa kirjoittanut myös Richard Koch (The 20/80 Principle ja The 20/80 Individual), joiden kautta aiheeseen voi perehtyä enemmänkin. Tässä yhteydessä nostan kuitenkin esiin vain yhden kysymyksen: mitkä ovat ne 20% tehtäviä, jotka muodostavat sinulle erottautumisalueen? 80% tehtävistäsi on luultavasti sellaisia, että vaikka tekisit ne kuinka hyvin, ne eivät nosta sinua eteenpäin urallasi (tai luo sinulle tarvittavaa näkyvyyttä). Muutamat avaintehtävät ovat kuitenkin sellaisia, joilla tuo erottautuminen mahdollistuu. Toinen tapa pohtia tätä olisi kysyä, mitkä kilpailut on tärkeää voittaa, mihin kilpailuihin kannattaa tai pitää osallistua? Tenniksessä Grand Slam on tällainen…

Viimeinen uran vauhdittaja on oikea yhdistelmä asioita: omien vahvuuksien hyödyntäminen, niiden asioiden tekeminen joista on aidosti innostunut, ja sopivien kumppanien hakeminen. Urakehitystä tarkastellaan pidemmällä jänteellä, uraa suunnitellaan ja ollaan myös valmiita ”oppilasaikaan”. Joskus tuollaista aikaa voisi olla vaikka työharjoittelu tai todella vahvan ja osaavan johtajan avustajana toimiminen. Toinen osa tästä on uraoptioiden luominen: sellaisten vahvuuksien kehittäminen, jotka ovat siirrettävissä useammille toimialoille. Kolmas merkittävä ulottuvuus on sellaisten tehtävien ja yhteistyökumppaneiden hakeminen, jotka tukevat oppimista ja harjaannuttavat kohti vaativampia tehtäviä.

The 5 Patterns on hyvä avaus oman uran pohdiskelulle – mielestäni kenelle tahansa. Jos on hieman ”insinööriajattelun” taipumusta, vaikkapa kompetenssimatriisin luominen ja kriittisten kuilujen kartoitus sekä niihin liittyvän strategian suunnittelu voi olla mielenkiintoinen ja tuottava harjoitus, jolla avautuu uusi tapa ajatella omaa ammatillista kehitystään.